Olympiastadion on suurien tuulien rakennus

Ainutlaatuista arkkitehtuuria ennen ja tulevaisuudessa

13.11.2017

Stadionluokan suurtapahtumia leimaa usein kihelmöivä jännitys, joka meidän stadikalla väreilee kuin tarjottimelle asetettuna jo arkkitehtuurissa. Olympiastadionin muoto on intensiivinen ja jännitteinen. Yhtään liioittelematon on määritelmä, että Helsingin Olympiastadion on arkkitehtuuriltaan maailman kaunein.

Arkkitehti Kimmo Lintulan aikataulu on tiukka, mutta hän ei anna kiireen näkyä; rennon tyylikkäässä olemuksessa on ystävällistä varmuutta, joka ravistaa hereille ja tempaa mukaansa. Tätä miestä kannattaa kuunnella. Monta menestyksekästä projektia tehnyt Lintula sanoo olevansa lumoutunut ”areena-arkkitehtuurista” ja hän myöntää, että Stadikan peruskunnostus on iso kokemus.

Liekö sattuman sanelemaa vai kohtalon ohjausta, että alkuperäisen stadionin suunnitelleet Yrjö Lindegren ja Toivo Jäntti olivat vuonna 1933 saman ikäisiä kuin Arkkitehtitoimisto K2S:n Lintula, Niko Sirola ja Mikko Summanen voittaessaan uudistamisen suunnittelukilpailun. ”Saimme voiton kunniaksi nousta vuoden 1952 olympialaisten palkintokorokkeelle”, Lintula sanoo ja kuvaa silloista tunnetta lähes déjà vu’n kaltaiseksi. ”Oli elämys havahtua huomaamaan, että saan olla osa suomalaista arkkitehtuuriperinnettä ja sen jatkumoa.”

 

Stadionilla on vahva välittämisen tuntu

Sana välittäminen toistuu Kimmo Lintulan puheessa. Arkkitehdilla on hänen mukaansa oltava taito välittää, ottaa ihminen huomioon. Arkkitehtuuri on tunnetila, eikä se saa kutistua pelkäksi teknisten yksityiskohtien yhteen sovittamiseksi. Lintula nostaa stadionin malliesimerkiksi paikasta, jossa ihmisen on hyvä olla. Läsnä on vahva välittämisen tuntu.

”Menit minne tahansa, tunnet, että sinua on ajateltu, sinut on otettu huomioon”, hän sanoo ja vakuuttaa, että tunne on aito ja alkuperäinen, ja yhä kaikkien aistittavissa. On vain osattava kulkea ja herkällä korvalla kuunnella. Välittämisestä kertoo Lintulan mukaan myös, että urheilupaikat elävät ja ovat yhä toiminnoissa, mihin ne aikoinaan suunniteltiin.

Lintula kuvaa stadionia suurien tuulien rakennukseksi, mikä arkkitehdin näkökulmasta ja sanomana tarkoittaa, että tilassa on hyvä mittakaava. ”Arkkitehtuuri on osa kokonaiskokemusta, jossa tila yhdistyy tunteeseen. Stadionin uuden katoksen muoto on intensiivinen, rauskun siipeä muistuttava. Se kasvattaa tapahtuman jännitettä. Intuitiivinen sinikäyrä on optimimuoto rakenteelle”, Lintula sanoo ja tulee kuin huomaamattaan  muistuttaneeksi, kuinka liki toisiaan matematiikka, taide ja muotoilu myös rakentamisessa ovat.

 

Kerroksellisuus on rikkaus

Arkkitehtuurin näkökulmasta stadionin uudistamisessa on Kimmo Lintulan mukaan kaksi strategiaa. ”Kunnioitamme vanhaa, kerroksellista, kaupunkikuvaan oleellisesti kuuluvaa kokonaisuutta. Vanhaa runkoa ei voi vääntää väkisin, mihin se ei luonnostaan taivu. Pölyt on kuitenkin kyettävä pyyhkimään ja turhat, vuosikymmenten saatossa esimerkiksi tekniikan tarpeisiin tehdyt rakennelmat on raivattava kokonaisuutta tukkimasta.”

En voi kuin ihailla itsevarmaa ja intohimoista tapaa, jolla Kimmo Lintula kuvaa tulevaisuusikkunasta avautuvan maiseman syntyä. ”Arkkitehtuurin innoittava juttu on tunnetilan, mielikuvien, luonnonvoimien ja ihmisten tarpeiden ja materiaalien synteesi. Aikamme toimintatavat ovat entistä monimutkaisemmat ja osapuolten välinen vuorovaikutus on toisenlainen, entistä vaativampi. Stadionilla ei ole yhtä, tiettyä käyttäjää; hyvin moninaiset tarpeet on osattava ottaa huomioon.”

Kimmo Lintulan mukaan stadionin uudistamisessa arkkitehdin pitää kuunnella paljon, mutta silti on pyrittävä tekemään mahdollisimman vähän. Kyse ei ole kompromisseista, eikä usko omaan identiteettiin ja voimaan saa horjua. On kyettävä katsomaan kauas.

”Arkkitehteina meille on tärkeää rakennusperinnön tulevaisuuteen katsova hyödyntäminen. Teemme uutta, mutta kerroksellisuus on rikkaus ja antaa lisävoimaa moderniin klangiin”, Lintula sanoo ja vakuuttaa, että rakentumassa on ehyt, tämän ja tulevien päivien vaateet täyttävä kokonaisuus.”Uudistunut stadion on  käytettävyydeltään huipputasoa. Toiminnallisena ympäristönä asiat eivät muutu, sillä kaikki uusi on maan alla. Olympiastadion on tulevaisuudessakin se vanha tuttu ja turvallinen.”

Kiitosta Lintulalta saa myös Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, joka varmistaa, ettei Stadiin synny päiväperhosia.”Uuden rakentamisen huumassa kestävän kehityksen periaatteet ja kaupunkiympäristö jäävät helposti hetken elämysten jalkoihin. Kauaskantoisuutta on kyky säilyttää vanhaa ja tehdä samalla uutta. Sopivassa suhteessa.”

 

Lue lisää uudistamisen arkkitehtisuunnittelusta:

Arkkitehti Kimmo Lintula ja stadionien salat (Yle 23.5.2016)

Suunnittelijat kertovat, osa 1

Suunnittelijat kertovat, osa 2

Suunnittelijat kertovat, osa 3

      

Kuvat: Stadion 1938, 1940, 1952 ja 2019 (havainnekuva).

 

Teksti: Sperone / Hannele Koskinen