Stadionluokan tarinoita

Olympiastadioniin tiivistyy uskomaton määrä meidän suomalaisten tunteita, muistoja ja tarinoita – todellisia stadionluokan elämyksiä. Julkaisemme saapuneita tarinoita uudistamisen vuosina.

04.12.2017

Stadionmuisto 1996

Tyttäremme syntyi huhtikuun lopulla 1996.  Asuttiin silloin Pikku Huopalahdessa ja ulkoilin vauvani kanssa paljon Keskuspuiston tuntumassa. Pienen kevätvauvan kanssa oli  helppo liikkua, koska kannoin lasta useimmiten kantoliinassa, Kanga-repussa, välillä toki vaunuissakin.  Kesäkuun alussa 1996 Helsingissä oli iso voimistelu- ja liikuntatapahtuma SYKE-100 Stadionin ympäristössä,  ja kuljeskelin kuusi viikkoa vanhan tyttäreni kanssa sitä ihmettelemässä. Tunnelma Stadionilla oli energinen ja iloinen. Ehkä juuri tunnelmasta ja naisenergiasta innostuneena päätin kivuta tyttären kanssa Stadionin torniin. Oli tunne, että juuri nyt pitää näyttää tyttärelleni Helsinki yläilmoista. Hissillä mentiin ylös, viimeiset portaat kävellen näköalatasanteelle. Tytär turvallisesti kantoliinassa rinnalla.  Sieltä me sitten katselimme Helsingin maisemaa, joka avautui Espooseen asti.  Selfietä ei siihen aikaan tunnettu, mutta päätin soittaa miehelleni ja kertoa, että täällä sitä ollaan Stadionin tornissa näyttämässä tyttärelle Helsinkiä yläilmoista. Mies tosin lähes säikähti kun kerroin missä oltiin, varsinkin kun hän tiesi minun arkailevan korkeita paikkoja.  Minulta oli korkean paikan kammo unohtunut, siinä hetkessä olin vain ylpeänä esittelemässä kuuden viikon vanhalle tyttärellemme kotikaupunkia Stadionin tornista.

Cristina, helsinkiläinen äiti

 

Olympiapoika

Olin olympiapoikana ja stadionistuntoni alkoi kisojen avajaisissa. Vietin stadikalla jokaisen kilpailupäivän tapahtumia seuraten. Stadikan osalta tapahtuat huipentuivat Unkari-Jugoslavian väliseen futiksen loppuotteluun ja kisojn päättäjäisiin. Upea pariviikkoinen aika stadikalla.

Harry Sundell

 

Rimakauhusta jäätelö

Olin 5-vuotiaana Olympiastadionilla perheeni kanssa katsomassa Suomi-Ruotsi maaottelua kaarteessa seiväshyppypaikan kohdalla. Hyppäämässä ollut kilpailija keskeytti vauhtinsa. Vieressä istunut vieras mies sadatteli tuota hyppääjä. Asiantuntevasti käännyin miehen puoleen ja sanoin topakasti: "Sille tuli rimakauhu!". Vastauksesta ihastunut mies osti minulle jäätelön. Hyvältä tuntui ja maistui.

Heikki Holopainen

 

Tärkeä paikka

Halusin lahjoittaa Olympiastadionille, koska se on ollut minulle tärkeä monesta syystä. Usean vuosikymmenen aikana olen kuunnellut siellä useita hienoja konsertteja. Myös monia erilaisia juhlia, suurtapahtumien avajaisia ja päättäjäisiä ym. olen siellä seurannut. Suuremmista urheilukilpailuista olen jännittänyt katsomossa v.1994 EM-kisoissa, v.2005 MM-kisoissa ja v.2012 EM kisoissa, joissa olin myös vapaaehtoistyöntekijänä. Lisäksi  ensimmäisen marathonini v.1991 päätin marathonportin kautta stadionille ja sen jälkeen saman vielä noin kymmenen keraa. Edellämainittujen takia Olympiastadion on ollut minulle tärkeä ja uskon sen olevan myös uudessa muodossaan.

Irja Vesterinen

 

Odotettu vierailu

Äitini on syntynyt vuonna 1935. Hän seuraa kaikkea urheilua vieläkin todella paljon. Hänen olisi pitänyt itse maksaa matka ja liput Helsingin olympialaisiin vuonna 1952, mutta hänen isänsä kuoli sodassa ja rahaa oli vähän, joten hän ei raatsinut maksaa matkaa, vaan kuunteli kisat radiosta. Vein äitini vuonna 2005 yleisurheilun MM-kisoihin, jotta hän pääsisi kerrankin Olympiastadionille.

Timo Räsänen

 

Haluatko kertoa oman ikimuistoisimman kokemuksesi Olympiastadionilta? Julkaisemme tarinan toiveesi mukaan joko nimelläsi tai nimettömänä. Voit lähettää myös kuvia ja videoita. Tarinasi voit kertoa TÄSTÄ

Lue lisää tarinoita