Stadiontarinoita

Tähtihetki, joka ei unohdu

08.01.2018

Tämä on isäni Heikki Luoman, urheilun ystävän tarina. Kuvassa isä kuljettaa kahdeksantoista vuotiaana olympiasoihtua kohti etelää, kohti Helsingin Olympiastadionia. Tähtihetki, joka ei unohdu.

Isäni syntyi Vetelissä 1934 Keski-Pohjanmaalla 9-lapsiseen perheeseen, jossa oli kahdeksan veljestä. He ja naapurin pojat perustivat oman urheiluseuran Hakaperän Sisun. Kilpailuviettiä purettiin pihateillä ja kankailla. Hiekkakasalla hypittiin korkeutta, aitajuoksutelineet tehtiin iskemällä tolpat maahan ja niiden päälle irtorima. Rahat palkintoja varten kerättiin myymällä arpoja. Pihaharjoittelusta isä siirtyi Vetelin Urheilijoiden kilpailuihin Torpan kentälle. Myöhemmin kilpailumatkat suuntautuivat laajemmalle.

Isä kävi Kokkolassa näyttämässä 12-vuotiaana miten 60 metrin juoksu voitetaan avojaloin. Toisilla kilpailijoilla oli piikkarit. Siihen mennessä isä ei ollut piikkareita nähnytkään.

Vuonna 1951 isä saavutti Keski-Pohjanmaan piirinmestaruuden 100 metrin juoksussa, piiriennätyksen kolmiloikassa ja oli toinen pituudessa. Yleisurheilulajeista seiväs taisi kuitenkin olla mieluisin laji.

Helsinkiin Olympiastadionille tie vei paljon myöhemmin. Sitä ennen isä, opettajan työnsä ohella Alajärvellä, valmensi nuoria urheilijoita, johti Alajärven Ankkureita kymmenkunta vuotta sekä kuului SVUL:n Etelä-Pohjanmaan johtokuntaan.  Alajärven Ankkurit järjesti 60-luvulla suurehkoja yleisurheilukilpailuja, joihin osallistui mm. Pauli Nevala, Jorma Kinnunen ja Pentti Nikula. Muistan vielä, kun Pentti Nikula yöpyi kotonamme.

Vuodet vierivät ja äitini ja isäni muuttivat Helsinkiin noin 70-vuotiaina lastensa perässä vuonna 2002. Olympiastadionillekin on nyt päästy; mm. vuoden 2012 EM-kisoihin. Sattuipa sitten niin, että samassa katsomossa istui Pentti Nikula, joka oli edustustehtävissä palkintoja jakamassa. Isälle oli suuri ilonaihe päästä juttelemaan Pentin kanssa 48 vuoden jälkeen.

Nykyään näen ikkunastani stadionin tornin. Äitini ja isäni asuvat pari korttelia kauempana. Isäni ei jätä mitään yleisurheilutapahtumaa katsomatta televisiosta muuten kuin erittäin painavasta syystä. Urheilun ystävä ikuisesti  –  urheilijana, valmentajana, toimitsijana, varainkerääjänä, seurajohtajana ja penkkiurheilijana.

Soile Luoma

Olympiastadioniin tiivistyy uskomaton määrä meidän suomalaisten tunteita, muistoja ja tarinoita – todellisia stadionluokan elämyksiä. Julkaisemme saapuneita tarinoita Olympiastadionin uudistamisen vuosina. Haluatko kertoa oman ikimuistoisimman kokemuksesi Olympiastadionilta? Julkaisemme tarinan toiveesi mukaan joko nimelläsi tai nimettömänä. Tarinasi voit kertoa TÄSTÄ

Lue aikaisemmin julkaistuja tarinoita:

Stadionluokan tarinoita

Stadiontarinoita lahjoittajilta

Eteläkaarteessa 1972-1992

Mutta missä on jäätelömyyjä?

Kaverit olivat pitäneet paikkaa!