Perusparannus ja uudistaminen

Olympiastadionin uudistamisen rakentamiskustannuksissa odotettavissa nousua

25.11.2016

Tiedote 13.10.2016

Olympiastadionilla on parhaillaan käynnissä maankaivu-, louhinta- ja purkutyöt. Kevättalvella 2016 käynnistyneet työt ovat edenneet suunnitelmien mukaisesti. Kokonaisuuden kannalta merkittävimmän rakennusteknisen projektinjohtourakan tarjoukset ovat nyt käsittelyssä. Tarjousten perusteella rakentamisen kustannuksiin sisältyy merkittäviä nousupaineita.

Olympiastadionin perusparannus- ja uudistamishankkeessa on neljä urakkakokonaisuutta: maarakennus- ja louhintaurakka, rakennustekninen urakka sekä erilliset LVIA- ja sähkötekniset urakat. Rakennusteknisen projektinjohtourakan kilpailutus käynnistyi toukokuussa 2015. Markkinavuoropuhelun sekä neuvottelumenettelyn mukaiset urakkatarjoukset ovat parhaillaan käsittelyssä ja rakennuskustannuksissa on huomattavaa nousua.

Rakennuskustannusten nousupaineeseen on kaksi pääsyytä. Rakentaminen, erityisesti pääkaupunkiseudulla, on voimakkaassa noususuhdanteessa, jonka johdosta tarjoushintaindeksi ja urakkatarjousten hinnat ovat nousussa. Toinen ja merkittävin syy on katsomoiden kattaminen ja rakennettavien näköesteettömien paikkojen kalleus. Suunnittelussa on ollut tavoitteena, että stadionin katsomoista pyritään minimoimaan paikat, joista suuren yleisön näköyhteyden kenttätapahtumiin peittävät katosten pylväät. Valittu hankesuunnitelman mukainen toteutustapa varmistaa samalla myös sen, että stadionin kattaminen toteutetaan nykyaikaisten ja kansainvälisten stadionvaatimusten mukaisesti. Uusien katosten rakentamisen ja vanhojen uudistamisen edellytyksenä on stadionin vanhojen rakenteiden mittava vahvistus.

Koerakentaminen toteutettu vuonna 2016

Vahvistettavien katoksen kehärakenteiden toteutuskelpoisuus varmistetiin koerakentamalla vuonna 2016. Tehdyn koerakentamisen yhteydessä työ on osoittautunut huomattavasti ennakoitua vaikeammaksi ja raskaammaksi toteuttaa. Työn haasteellisuutta lisäävät suojellut rakenteet, vinot pinnat, katsomoporrastukset, toimistotilat, välipohjat ja paikoin neljän kerroksen korkeus räystäälle. Vaadittavat rakenteiden vahvistukset johtavat siihen, että myös vanhan D-katsomon katosprofiilia joudutaan muuttamaan uutta katostyyppiä vastaavaksi teknisistä ja kaupunkikuvallisista syistä. Tämä on lisännyt osaltaan kustannuksia merkittävästi. Olympiastadionin ensimmäinen vaihe valmistui vuonna 1938 ja toisen vaiheen etelä- ja pohjoiskaarteen betonirakenteiset katsomot valmistuivat vuonna 1952 pidettyihin olympialaisiin mennessä. Tuolloin rakenteissa ei varauduttu siihen, että lähes 70 vuotta olympialaisten jälkeen stadion tultaisiin kattamaan katoksilla, joissa näköesteitä aiheuttavien pilareiden määrä on minimoitu.

”Kyseessä on erittäin poikkeuksellinen urakka, jossa uudistetaan 80 vuotta vanha suojelukohde nykyajan vaatimukset täyttäväksi monitoimiareenaksi. Hankkeen kokonaislaajuus, kaikkiaan 90 000 neliötä, on mittava. Suunnittelu on tehty huolellisesti parhaiden asiantuntijoiden kanssa ja siinä on hyödynnetty uusimpia suunnittelutapoja kuten 3D-mallinnusta. Tietoa toteutustavasta karttuu väistämättä kuitenkin myös rakentamisen aikana”, toteaa Stadion-säätiön toimitusjohtaja Maija Innanen.

Stadion-säätiö on käynyt alustavia keskusteluja hankkeen mahdollisesta jatkorahoituksesta. Hyväksytyn hankesuunnitelman mukainen toteutus vaatii lisärahoitusta tai vaihtoehtoisesti hankesuunnitelman karsimista. Lisäksi kustannussäästöjä etsitään tulevista toteutusvaihtoehdoista. 

”Stadion-säätiön hallitus päättää urakoitsijasta marraskuun aikana. Hankintaprosessin ollessa kesken emme valitettavasti voi hankintalain mukaan kertoa asiasta tarkemmin ennen päätöstä urakoitsijan valinnasta”, sanoo Maija Innanen.

Rakentumassa on Suomen tärkein suurtapahtumien areena

Helsingin Olympiastadionin uudistamisen toiminta-ajatuksena on, että Olympiastadion on Suomen tärkein suurtapahtumien areena sekä liikunnan, urheilun, kulttuurin, viihteen ja turismin kohtauspaikka. Olympiastadion on suunniteltu toiminnallisesti korkeatasoiseksi ja joustavaksi kokonaisuudeksi, joka vastaa tulevien vuosikymmenien tarpeita. Vaadittavien nykyaikaisten toimintojen, palveluiden ja turvallisuusnäkökulmien mahdollistamiseksi stadionin tonttia on laajennettu asemakaavamuutoksen yhteydessä. Suunnitelmien mukainen Olympiastadion on esteetön, turvallinen, toimiva ja tunnistettava.

Olympiastadionin tarveselvitys 2012 ja hankesuunnitelma 2014 perustuvat huolelliseen taustatyöhön: kattavaan kuntotutkimukseen 2009–2010, rakennushistorialliseen selvitykseen 2009–2010, Stadion-säätiön tulevaisuustyöhön 2010, paikalla tehtyyn inventointiin ja Stadionin sidosryhmien laajaan kuulemiseen.

Olympiastadionin perusparantamisen ja uudistamisen rahoituspäätökset saatiin vuosina 2014–2015. Rahoittajat ovat Helsingin kaupunki ja Suomen valtio, molemmat 50 prosentin osuudella. Hankesuunnitelmavaiheen kustannusarvio on ollut 209 M€. Stadion-säätiön varainhankintana ja vastuulla on uudistuvan stadionin varustaminen suurta yleisöä, tapahtumia, kaupunkilaisia ja vierailijoita varten. Hanketta hallinnoi Stadion-säätiö, jolle asioita esittelee rakentamistoimikunta. Valtio asetti hankkeelle laaja-alaisen ohjausryhmän, jonka tehtävänä on kustannusohjaus. Rakennuttajana toimii HKR-Rakennuttaja.

Helsingin Olympiastadionin hankeurakoinnin esiselvitystyöt aloitettiin syksyllä 2014. Hankkeesta muodostettiin 4 urakkakokonaisuutta, erillinen maarakennus- ja louhintaurakka, rakennustekninen urakka sekä erilliset LVIA- ja sähkötekniset urakat.

Hankkeen toteutusmuodoiksi on valittu maarakennus- ja louhintaurakoinnissa kokonaishintaurakka, jossa urakoitsija valittiin neuvottelumenettelyllä. Rakennustekninen projektinjohtourakka toteutetaan tavoitehintaisena projektinjohtourakkana neuvottelumenettelyllä ja LVISA-urakat tavoitehintaisina projektinjohtourakoina neuvottelumenettelyllä. HKR-Rakennuttaja on käyttänyt hankintaprosessissa apunaan RAKLI:n hankintaklinikkapalvelua, johon on koottu asiantuntijoita kaikilta tarvittavilta osa-alueilta.

Hankkeiden kilpailutus aloitettiin toukokuussa 2015 pidetyllä markkinavuoropuhelulla. Tähän mennessä hankkeelle on valittu maanrakennusurakoitsija, joka käynnisti työt maaliskuussa 2016 suunnitelmien mukaisesti. Rakennusteknisen projektinjohtourakoitsijan valintaprosessi on edennyt siihen pisteeseen, että hankesuunnitelman mukaiset urakkatarjoukset ovat käsittelyssä. 

 

Kysymyksiä ja vastauksia

Mikä tekee Olympiastadionin perusparannuksesta ja uudistamisesta poikkeavan ja haastavan?

Olympiastadion on vuonna 2006 rakennussuojelulailla suojeltu rakennus, johon ollaan tekemässä Museoviraston kanssa yhteistyössä sovittuja mittavia perusparannuksia, muutoksia ja uudisrakentamista. Tarveselvityksen mukaan Olympiastadion olisi tullut viimeistään vuonna 2020 käyttöikänsä päähän, ellei välittömiä parannuksia tultaisi toteuttamaan – rakennus oli jo monin osin käyttöikänsä päässä. Jotta Olympiastadion saadaan tiloiltaan ja toiminnoiltaan muutettua monitoimistadioniksi nykyvaatimuksiin, tarvitaan näille tavoitteille lisää tilaa. Jotta suojelulliset ja kaupunkikuvalliset lupaehdot täytetään, sijoitetaan kaikki uudisrakentamisen (n. 20 000 tilaneliötä) näkymättömiin maan alle. Tämän vuoksi länsipihalta, pohjoispäädystä, kentältä ja kulkureittien alituksista joudutaan louhimaan n. 150 000 m3 kalliota. Louhintaa suoritetaan parhaillaan suojeltujen ja vuonna 1938 valmistuneiden alkuperäisten "säästöbetonirakenteiden" lähistöllä, myös A-katsomon betonirakenteinen katos on erityisen suojeltu ja arvokas. Louhintatyö, alitustunnelit, työnaikaiset tuennat ja betonoinnit ovat erittäin vaativaa insinöörirakentamista, joka työllistää tällä hetkellä useita suomalaisia maa- ja kalliorakentamisen osaajia. Hankkeen kokonaislaajuus kenttä ja katsomoalueet mukaan lukien on mittavat 90 000 neliötä. 

Stadionin torni on perustettu vuonna 1938 valmistuessaan n. 2,5 metrin syvyiseen louhittuun kuoppaan. Tulevan liikuntaosan tilat rajautuvat lähimmillään noin 4 metrin päähän tornin perustuksista. Alimmillaan louhinnan pohja ulottuu paikoin yli 10 metriä nykyisen tornin perustusten alapuolelle. Kalliotekniikan uranuurtajan tiedon mukaan Suomessa ei ole koskaan louhittu niin korkean ja hoikan rakenteen tai rakennuksen vieressä vastaavassa laajuudessa, kuin Stadionin tornin juuressa töitä tehdään tällä hetkellä. Suomalaiset normit eivät tunne tähän sovellettavaa tärinän raja-arvoa, vaan louhinta joudutaan suorittamaan kokemus- ja tutkimusperäisesti saksalaista DIN-normia noudattaen sekä Simon tuulivoimalan läheisyydessä tehtyjä louhinta-arvoja soveltaen. Kysymyksessä on kuitenkin yksi Suomen tunnetuimmista maamerkeistä ja se sijaitsee Helsingin keskusta-alueella.

Betonirakenteiden vahvistamiset ts. mantteloinnit ovat suuruus- ja vaikeusasteiltaan poikkeuksellisen haastavia. Suomessa ei ole koskaan tehty vastaavaa.

Vuonna 2005 valmistunut D-katsomon katos voitti vuoden teräsrakennepalkinnon. Nyt tehtävät katoslaajennukset ovat maailmanluokan teräsrakenteita niin toteutukseltaan kuin arkkitehtuuriltaan, myös alapintojen puuverhoilu hakee vertaistaan.

Suomalainen rakennushistoria on kovin ohut ja rakennussuojelukohteita on Museoviraston listan mukaan alle 300 kappaletta. Suurin osa kohteista on pieniä ja ne edustavat joko taloja tai kartanoita. Tunnetuimmat ja tai suuret kohteet ovat työn alla tai ne ovat juuri peruskorjattu. Tällaisia ovat Presidentin linna, Eduskuntatalo, Lasipalatsi ja Finlandia-talo. Olympiastadion on kaikelle kansalle avoin ja on hyvin epätodennäköistä, että Suomessa tulee peruskorjaukseen yhtä haastavaa vastaavan kokoluokan hanketta seuraavaan 50-100 vuoteen.

Miksi stadionin katsomoiden katokset on tavoitteena toteuttaa siten, että katsomoon tulevia pilareita on mahdollisimman vähän?

Stadion perusparannuksella pyritään siihen, että uudistettu Olympiastadion palvelee parhaalla mahdollisella tavalla suurta yleisöä ja on mahdollisimman esteetön niin näköyhteyksien kuin kulkuväylien osalta. Lisäksi eri stadionin käyttäjäryhmätahojen ja tapahtumajärjestäjien kanssa on pyritty siihen, että Olympiastadion on mahdollisimman monikäyttöinen ja sen on valmistuessaan mahdollisuus toimia arvokisojen tai -pelien päänäyttämönä. Myös UEFA:n stadioneille asettama kapasiteettivaatimus edellytti katsomoiden kattamista siten, että pilarimäärä on mahdollisimman vähäinen.  

Millaisia vaikutuksia mahdollisimman vähäisellä pilareiden määrällä on rakentamiseen?

Pilareiden mahdollisimman vähäinen määrä on aiheuttanut suuria rakenteellisia haasteita, kun uusien katosten rakenteelliset kuormat siirtyvät teräslaakerein nykyisen rakennuksen julkisivuissa ja yleisögallerioissa näkyville aiemmin rakennetuille betonisille kehäpilareille. Uusista kuormista johtuen kehäpilarit vaativat vahvistamista ja uusia jäykistäviä rakenteita. Näiden rakenteiden toteutettavuutta on selvitetty em. koekorjauksilla. Pilareiden välinen etäisyys ja teräsrakenteisten niskaristikkojen jänneväli on noin 40 metriä. Pilarirakenteissa kuormitukset ovat kaksinkertaiset verrattuna vaihtoehtoon, jos pilareiden määrä katsomoissa olisi suurempi. Mainittakoon, että D-katsomon 2005 valmistuneessa katoksessa on 7 pilaria ja niiden keskinäinen etäisyys n. 13m.

Nyt suunnitelmassa olevien mahdollisimman suurien pilarivälien vuoksi niskaristikoiden koko on niin suuri, että katosten yläpuoli tulee muuttaa kuperaksi, jolloin myös D-katsomon katoksen yläosa joudutaan purkamaan ja modifioimaan teräsrakenteiden osalta uusien etelä- ja pohjoiskatsomokatosten muotoon. Kokonaisuudessaan tavoitteena on tehdä yhtenäinen monoliittinen katosrakenne, joka kiertää B-, CD- ja EF-osan katsomomaljan siten, että se on irrotettu vanhasta A-katsomon katoksesta ja selostamosta. Takareunastaan katos on kiinnitetty vanhoihin julkisivussa näkyviin kehäpilareihin noin 4 metrin välein ja näkyvältä katsomo-osalta katos tukeutuu 7 vanhaan ja 11 uuteen pilariin. Etelä- ja pohjoiskaarteiden teräsrakenteiden painot ovat suuruusluokkaa n. 1 500 000 kg/pääty. Lisäksi kuormituksia lisäävät vesikatteiden, verhoilujen, kulkusiltojen, ripustusten sekä valaisimien ja kaiutinjärjestelmien omapainot. Teräspilareille tulevat kuormitukset ovat verrattavissa suurien siltojen tukikuormiin. Tuulesta ja lumesta aiheutuvat hyötykuomat ovat tuulitunnelikokeilla testatut ja niillä on merkittävät vaikutukset rakenteisiin ja niiden värähtelyihin.

Miten vähäinen pilareiden määrä vaikuttaa olemassa oleviin rakenteisiin?

Olympiastadion ensimmäinen vaihe valmistui vuonna 1938 ja toisen vaiheen etelä- ja pohjoiskaarteen betonirakenteiset katsomot valmistuivat 1952 pidettyihin olympialasiin mennessä. Tällöin rakenteisiin ei osattu varautua niin, että vuosina 2018 - 2019 Olympiastadion tultaisiin kattamaan katoksilla. Yläreunoilla uudet katoskuormat siirtyvät julkisivussa näkyville kehäpilareille sekä katsomon teräspilareilta kuormat siirtyvät vanhoille betonirakenteille. Näistä uusista kuormituksista aiheutuu rakenteille todella työläitä ja haastavia vahvistamisia, jotka ovat Museoviraston kanssa yhteisesti sovittu ja hyväksytetty. Rakenteet vahvistetaan mantteloimalla, joka tarkoittaa sitä, että:

- vanha betonirakenne palkki tai pilari karhennetaan piikkaamalla,

- asennetaan kemiallisin ankkurein ja läpiporauksin uusia tartuntatappeja ja

- vanha rakenne raudoitetaan ja betonoidaan uudella yli 10 cm:n paksuisella kuorella.

Mantteloitavia kehärakenteita on urakassa yli 50 kappaletta. HKR-rakennuttaja on teettänyt kevään ja kesän aikana koemanttelointityön, jonka tarkoituksena oli selvittää ennakoivasti rakennustekniseen projektinjohtourakkaan sisällytettävän tahdistavan perusparannustyövaiheen toteutettavuus, kesto ja mahdolliset työhön sisältyvät riskit, innovaatiot ja vaihtoehtoiset toteutustavat. Työ onnistui ja toteutustapoja onnistuttiin kehittämään alkuperäisiin suunnitelmiin nähden. Toteuttajilta sekä rakennusurakan tarjoajilta saatiin tietoa ja palautetta, että vastaavanlaista työtä ei ole Suomessa vastaavassa laajuudessa koskaan tehty.

Kuinka rakennusmarkkinoiden tilanne vaikuttaa Olympiastadionin uudistamiseen?

Tällä hetkellä pääkaupunkiseudun markkinatilanne on ylikuumentunut. Päällekkäisiä suuria työmaita on käynnissä useita kuten: Tripla, Redi, Keskustakirjasto, Eduskuntatalo, Lasipalatsi, Lasten sairaala, Kaupunginteatteri, hotellihankkeita, Myllypuron campus jne. Tällä hetkellä on monin paikoin resurssipulaa ja se nostaa rakennuskustannuksia ja indeksiä.